maanantai 29. elokuuta 2016

Totuutta

Totuutta


Jokainen meistä tietää sisimmissään tekevänsä vääriä valintoja, ajattelevansa vääriä ajatuksia, ylipäätään tiedostaa virheensä ja ymmärtää oman epätäydellisyytensä todellisuuden. Meidän yhteiskuntamme kuitenkin syöttää meille jatkuvasti sitä pullaa, että kaiken tulisi olla täydellistä, että kyllä me omassa voimassamme pystymme vielä saavuttamaan täydellisen täydellisyyden. Ostamme muodikkaita vaatteita ja pysymme jatkuvasti ajan tasalla uusimmista villityksistä. Opiskelemme hienoja ammatteja, joista saa kunnioitusta ja mehukasta palkkaa tai pidämme välivuosia, jotka avaavat silmämme näkemään vielä lisää omaa mahtavuuttamme ja lisäävät ylpeää asennettamme itsenäisestä ja vapaasta elämäntyylistämme, jota muut ihailevat. Pidämme sosiaalisen mediamme aina tarpeeksi kaukana todellisuudesta, jotta kaikki olisi uskottavan täydellistä ja kommentoimme iltasanomien uutisotsikoiden pohjalta maailman menoja statuksissamme, aivan kuin olisimme perinpohjin tutkineet uutisia ja näyttäisimme tietävämme ja olevamme kiinnostuneita siitä kaikesta mitä maailmassa tapahtuu, vaikka todellisuudessa meitä ei edes kiinnosta, sillä kaikki edelleen pyörii vain oman itsemme ympärillä.

Todellinen todellisuus kuitenkin on se, että me olemme epätäydellisiä. Mitä tahansa yhteiskunta syöttääkään meille. Tai minkä tahansa kuvan omasta upeasta elämäntyylistään naapurimme tuokaan itsestään esille, meille vertailtavaksi...Olemme silti epätäydellisiä. Naapurikin on.

Olen usein kuullut, kun puhutaan kristityistä, että he ovat heikkoja ja Jeesus- juttu on vain yksi kyynärsauva elämästä selviytymiseen, kun ei yksin siihen pystytä. Jotkut kristitytkin omien epäilyksiensä keskellä saattavat itsekin uskoa tähän aatteeseen. Todellisuus kuitenkin on se, ettei ole mikään heikkous nähdä ja tiedostaa olevansa epätäydellinen ja tarvitsevansa apua itseään viisaammalta ja Jumala nyt yksinkertaisesti on ainut, joka on täydellinen. Hän on maallisen viisauden ja toimintatapojen yläpuolella, eikä yhteiskunnan syöttämät väärät aatteet vaikuta Häneen millään tapaa, sillä ne ovat valheita ja meidän Taivaan Iskä on totuuden täydellinen määritelmä. Ja kyllä me tiedetään kuka niitä valheita sitten vuorostaan syöttää.

Oman syntisyytemme tiedostaminen on tervettä. Se muistuttaa meitä siitä, ettemme ansaitse sitä mitä Jeesus teki meidän puolestamme ristillä. Mehän jatkuvasti mokaamme ja teemme kaikenlaista syntiä. Ei meistä kukaan ole täydellinen. Jeesus kuitenkin oli. Ja koska Isä teki mitä teki:
lähetti ainoan Poikansa kuolemaan ristillä syntiemme puolesta, jotta pelastuisimme, niin kaiken epätäydellisyytemme keskellä meillä on kuitenkin käsissämme totuus siitä, että meidät on pelastettu. Ja että meitä rakastetaan ja olimme kaiken sen arvoisia. Miten uskomatonta. Ei ole suurempaa rakkautta, kuin kuolla toisen puolesta. (Keksitkö mitenkään itse suurempaa tapaa osoittaa ehdotonta rakkautta?)

Meillä on elämä Jeesuksessa. Vapaus Jeesuksessa, vapaus tämän yhteiskunnan keskellä!! Vapaus kaikista niistä valheista, joiden keskellä pyörimme ja hyörimme ja joiden perässä useimmat roikkuvat, onnistumatta saavuttamaan täydellisyyttä.

Usein omien epäilyksiemme ja täydellisyyteen pyrkimisemme keskellä keskitymme kaikkeen muuhun kuin olennaiseen. Oma napamme on kaikista tärkein. Ja kun katseemme on itsessämme, eikä Kristuksessa, emme mitenkään voi nähdä sitä mikä on oikeasti tärkeää, emmekä varsinkaan sitä mitä Isä meistä ajattelee. Meille syntyy kaiken sotkun keskellä vääränlainen kuva Jumalasta ja muistamme pian vain kaiken mitä meiltä Raamatussa kielletään ja mikä maailmassa meitä houkuttelee. Ajattelemme vain Jeesuksen puhuvan ankarasti ja negatiivisesti kaikesta ja kaikkien ihmetekojen ym. olevan väritettyä totuutta, jopa vain satua, Isän olevan sydämetön lähettäessään Poikansa kuolemaan maan päälle (ylösnousemuksen olevan naurettava ajatus), Pyhän Hengen olevan taruolento ja niin edelleen...ja siten joudumme vain syvemmälle kaikkiin maailman valheisiin ja hetkelliseen mukamas täydelliseen elämään, mikä ei kuitenkaan ole sitä mitä sen toivottaisiin olevan, sillä se ei yksinkertaisesti ole täydellistä vapautta, eikä pelasta meitä kuolemalta. Sillä, kyllä- aikamme täällä ei ole omissa käsissämme. Sekin on tervettä tiedostaa. Usein yritämme olla ajattelematta sitä sillä, kyllä edelleen haluamme pitää kaiken omissa käsissämme, olla oman elämämme johtajia, elää mahtavaa elämää (ja kuitenkin olla saavuttamatta mitään, mitään pysyvää nyt ainakaan). Me vaan oikeasti tarvitsemme Jumalaa. Monet yrittävät etsiä Jumalalle jonkinlaista korviketta, mutta sellaisissa on paljon ristiriitoja. Millä sinä ehkä yrität korvata Jumalaa? Mihin turhvaudut vaikeina aikoina? Oli se sitten joku toinen uskonto, tai riippuvuus tai harrastus. Mieti asiaa.

Mutta tässä vielä vähän selkeämmin se, mitä olen osittain yrittänyt avata omassa viisaudessani, mutta joka on vaan yksinkertaisesti niin paljon paremmin kirjoitettu. Hehe. (Tässä on myös paljon enemmänkin, joten syö kaikki;D)

Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla. Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.
Sen armon perusteella, joka minulle on annettu, sanon teille jokaiselle: älkää ajatelko itsestänne liikoja, enempää kuin on aihetta ajatella, vaan pitäkää ajatuksenne kohtuuden rajoissa, kukin sen uskon määrän mukaan, jonka Jumala on hänelle antanut. Niin kuin meillä jokaisella on yksi ruumis ja siinä monta jäsentä, joilla on eri tehtävänsä, samoin me kaikki olemme Kristuksessa yksi ruumis mutta olemme kukin toistemme jäseniä. Meillä on saamamme armon mukaan erilaisia armolahjoja. Se, jolla on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan kuin hänellä on uskoa. Palvelutehtävän saanut palvelkoon, opetustehtävän saanut opettakoon, rohkaisemisen lahjan saanut rohkaiskoon. Joka antaa omastaan, antakoon pyyteettömästi; joka johtaa, johtakoon tarmokkaasti; joka auttaa köyhiä, auttakoon iloisin mielin.
Olkoon rakkautenne vilpitöntä. Vihatkaa pahaa, pysykää kiinni hyvässä. Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta, kunnioittakaa kilvan toinen toistanne. Älkää olko velttoja, olkaa innokkaita, palakoon teissä Hengen tuli, palvelkaa Herraa. Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä. Auttakaa puutteessa olevia pyhiä, osoittakaa vieraanvaraisuutta. Siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, siunatkaa älkääkä kirotko. Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.
Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle. Älkää olko omasta mielestänne viisaita. Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä. Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa. Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: "Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan" -- näin sanoo Herra. Edelleen sanotaan: "Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle ruokaa, jos hänellä on jano, anna juotavaa. Näin keräät tulisia hiiliä hänen päänsä päälle."Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä.” (Kirje Roomalaisille 12:1-21)
Miten viisaita sanoja!! Ja miten me kokoajan kuitenkin epäonnistumme tuossa kaikessa. Ei kukaan kristittykään ole täydellinen, vaikka kuinka maailma osoittaisi meitä sormella ja väittäisi meidän jokaisen ajattelevan itsestämme niin. Kyllä, on olemassa ylpeitä ihmisiä. Itseasiassa, uskon meistä monen kamppailevankin jollain tavalla ylpeyden kanssa. Ja kappas vain, taas toinen todistus siitä, miten epätäydellisiä olemmekaan. Me kristityt olemme aivan yhtä epätäydellisiä kuin kaikki muutkin. Me vain tiedämme, ettemme koskaan tule olemaan täydellisiä tai saavuttamaan täydellistä vapautta ja onnellisuutta, muuten kuin Jeesuksessa. Ja siinä toivossa mikä meillä Hänessä on.

Muista siis, kaikkein synkimmälläkin itsesäälin ja epäonnistumisen keskelläkin, mitä Jeesus on tehnyt puolestasi ja miten paljon sinua rakastetaankaan. Olet arvokas, olet ihana! Olet rakastettu mitä tahansa teetkään. Mutta on sinusta kiinni haluatko uskoa Jeesukseen. Hän on tie, totuus ja elämä. Täydellisen rakkauden määritelmä. Hän ymmärtää sinua, kaikissa vastoinkäymisissäsikin, hän ymmärtää. Sillä Hän tuli maan päälle ihmiseksi, eli kerran ihmisenä ihmisten keskellä. Hän oli yhteiskunnan halveksima. Ja silti, täytti tehtävänsä ristillä, voitti kuoleman ja pelasti sinut ja minut! Mitä rakkautta!

Tänään mua puhutteli myös tämä raamatunkohta:

Tämän puhuttuaan Jeesus nosti katseensa kohti taivasta ja sanoi:

"Isä, hetki on tullut. Kirkasta Poikasi, että Poika kirkastaisi sinut. Sinä olet uskonut kaikki ihmiset hänen valtaansa, jotta hän antaisi ikuisen elämän kaikille, jotka olet hänelle uskonut. Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen. Minä olen kirkastanut sinut täällä maan päällä saattamalla päätökseen työn, jonka annoit tehdäkseni. Isä, kirkasta sinä nyt minut, ota minut luoksesi ja anna minulle se kirkkaus, joka minulla oli sinun luonasi jo ennen maailman syntyä.
"Minä olen ilmoittanut sinun nimesi niille ihmisille, jotka valitsit maailmasta ja annoit minulle. He olivat sinun, ja sinä uskoit heidät minulle. He ovat ottaneet omakseen sinun sanasi ja tietävät nyt, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on tullut sinulta. Kaiken sen, minkä olet puhuttavakseni antanut, minä olen puhunut heille, ja he ovat ottaneet puheeni vastaan. Nyt he tietävät, että minä olen tullut sinun luotasi, ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt.
"Minä rukoilen heidän puolestaan. Maailman puolesta minä en rukoile, vaan niiden, jotka sinä olet minulle antanut, koska he kuuluvat sinulle. Kaikki, mikä on minun, on sinun, ja mikä on sinun, on minun, ja minun kirkkauteni on tullut julki heissä.
"Minä en enää ole maailmassa, mutta he jäävät maailmaan, kun tulen luoksesi. Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun olin heidän kanssaan, suojelin heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut. Minä varjelin heidät, eikä yksikään heistä joutunut hukkaan, paitsi se, jonka täytyi joutua kadotukseen, jotta kirjoitus kävisi toteen.
"Nyt minä tulen sinun luoksesi. Puhun tämän, kun vielä olen maailmassa, jotta minun iloni täyttäisi heidät. Minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet osakseen maailman vihan, koska eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta. He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus. Niin kuin sinä lähetit minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät. Minä pyhitän itseni uhriksi heidän tähtensä, että heistäkin tulisi totuuden pyhittämiä.
"Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun. Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.
"Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.
"Isä, minä tahdon, että ne, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä missä minä olen. Siellä he näkevät minun kirkkauteni, jonka sinä olet antanut minulle, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman luomista. Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen, ja nämä, jotka ovat tässä, ovat tulleet tietämään, että sinä olet lähettänyt minut. Minä olen opettanut heidät tuntemaan sinun nimesi ja opetan yhä, jotta heissä pysyisi sama rakkaus, jota sinä olet minulle osoittanut, ja jotta minä näin pysyisin heissä." (Evankeliumi Johanneksen mukaan, 17:20-26)

Jes! Ihan mahtavaa kun nämä raamatunkohdat suoraan sanottuna tiivistää ja sanoittaa selvästi kaiken sen mitä olen tässä kokoajan yrittänyt ja halunnutkin sanoa. Todistus siitä, että Jumalan sana on fiksumpaa ja parempaa kuin mitä itse sepitän, mutta onneks Jumala kuitenkin rakastaa mua ja kaikkia niitä ylimääräisiä ja ehkä vaikeasti ymmärrettäviäkin kirjoitusyrityksiä mitä mun teksteistä löytyy.Hahah. Tää pätkä Johanneksen evankeliumista on niin siisti, kun siinä paljastuu jotenkin ihanasti se, miten Jeesus puhuu Isälleen meistä. Ensin Hän rukoilee oman tehtävänsä puolesta ja avaa sydäntään Isälle siitä, sitten Hän puhuu niistä opetuslapsista, jotka Hänen mukanaan silloin aikoinaan kulkivat, ja sitten, lopuksi meistä. Mitä ihania ajatuksia Hänellä onkaan meitä kohtaan. Ja kun nyt tiedämme Hänen istuvan Isän oikealla puolella Taivaassa ja olevan siellä välittämässä meidän sydämemme asioita eteenpäin, pienintä huokausta myöten.....ai että!

On vain niin upeaa tässäkin nähdä pala Hänen sydäntään meitä kohtaan. Minä haluan kyllä oppia lisää Jeesuksesta! Haluan niin olla hänen kaltaisensa. Ja siihen auttaa vain se, että en elä enää minä, vaan Kristus minussa!! Itsensä kieltäminen kuulostaa aika oudolta, mutta miten totta onkaan se, kun kiellämme oman itsekkään luonteemme ja pyrimme elämään ja ajattelemaan kuten Kristus, niin elämä aukeaa edessämme aivan uudenlaisella tavalla! Uskallammeko lähteä täysillä mukaan? Ei me voida elää toinen jalka itsekeskeisessä elämässä ja toinen jalka täysin Kristuksessa. Mua ainakin haastaa tää ajatus joka päivä! Mä tarviin Jumalaa, mun tarvitsee rukoilla joka päivä ja avata mun sydäntä aina vaan lisää Jumalalle, mutta myös opetella kuuntelemaan ja näkemään ja tuntemaan Jumalaa aina vaan paremmin ja paremmin. Ihmeellistä, miten sitä vaan oppii kokoajan jotain uutta ja viisastuu ja näkee monia asioita eri tavalla kuin aiemmin. Jumalan perspektiivi on aika täyskäännös siitä tavasta katsoa maailmaa ja elämää ympärillämme mihin ollaan totuttu. Se haastaa, mutta kasvattaa! Ja virheitä sattuu silti kokoajan, mutta onneks on Jeesus.

Pian rupean ihan varmasti toistamaan taas itseäni ja voisin tuoda kaiken maailman aatteita ja faktoja ja mielipiteitä pöytään, mutta tän tekstin tarkoitus oli nyt vaan muistuttaa mua itteäni siitä mikä on tärkeää. Tietenkin toivon että kaikesta mun jaarittelusta ja epäselvyydestä huolimatta säkin oot saattanu napata kiinni samasta punaisesta langasta mikä mun päässä oli tätä tekstiä kun rupesin kirjoittamaan. Ehkä puhutteli ehkä ei, mutta ainakin muistutti, jos ei muuta. Jumala rakastaa sua ja mua.

P.S. Raamattu on kyllä hyvä kirja, eikä mikään ihme että se on edelleen maailman luetuin kirja. All you need to know you will find in it.

Aivain ihanaa elämää sulle! (En keksiny parempaa lopetuskappaleen aloitusta...)
Ja jos et vielä tunne Jeesusta, niin ei todellakaan ole liian myöhäistä! Ja mitä tahansa sulla saattaa olla kaiken maailman seurakuntia, jopa omaa kotiseurakuntaasi vastaan niin muista että seurakunnatkin koostuu joukosta epätäydellisiä ihmisiä, jotka yrittää parhaansa mukaan elää Kristuksen jalanjäljissä. Mitä tahansa huonoja kokemuksia/kuvia Jumalasta sulla on saattanut olla, oli se sitten seurakunnassa, sosiaalisessa mediassa tai toisen ihmisen kautta, niin anna Jumalalle mahdollisuus kohdata sua ja puhua totuutta sun elämään. Ja vielä tämmönen mainostus tähän loppuun, että jos asut Jyväskylässä tai tuut joskus pyörähtämään kaupungissa niin meillä on Jyväskylän Vapiksella hyvät nuorten aikuisten illat (Urban Light- illat) aina torstaisin klo. 19! Sinne olet aina tervetullut juuri sellaisena kuin olet. (Instagramista voit stalkata kans @urbanlightjkl)



God bless! (Toivottavasti nyt pääsen taas vauhtiin tän kirjoittamisen kanssa. Elämä on välillä niin hektistä)


-Kata

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti