tiistai 18. marraskuuta 2014

Moikka kamuseni

Mun tunnemaailma on ollu viime päivinä yhtä vuoristorataa. Kaikkee tyhmää ja kivaa tapahtuu kokoajan. Yhen päivän aikana on monesti sattunu eka hyvää, sitten huonoa tai eka huonoa ja sitten hyvää, niin että päivä päättyy joko kuraisesti tai piristyneesti. Tosi sekavaa ja alkaa mennä rankaks.

Mut näin se vaan on, et aina ku menee hyvin ni Saatana ei siitä tykkää, vaan yrittää tehä elämästä meille mahdollisimaan hankalaa ja vaikeeta. Ja sen oon totisesti saanu nyt jälleen kerran kokea. Tottakai turhauttaa ja itkettää, mut samalla oon kyllä niin kiitollinen siitä että Jumala on olemassa ja aina valmis auttamaan mua. Haasteet on hyväksi, sen voin sanoa ihan kokemuksen perusteella ja loppujen lopuks sä ja mä tullaan molemmat olemaan kiitollisia niistä asioista mitä ollaan jouduttu käymään läpi, vaikka kuinka vaikeita ne jutut ois ollu. KOSKA ne on tehny meistä vahvempia, ymmärtäväisempiä, kestävämpiä, kärsivällisempiä ja VAIKKA MITÄ. Oikeesti yritetään aina kattoo sinne tunnelin toiseen päähän, josta valo paistaa sisään. Valo ei paista ulos vaan sisään. SISÄÄN sinne tunneliin. Sisälle pimeyteen. Maailma on meijän tunneli ja Jumala on se valo mikä sinne loistaa.

Hehheh ihan tässä tätä kirjoittaessani tonki vertauskuvan keksin. Voi olla et se ei oo alunperin mun keksimä, mut siltä se nyt tuntuu ja huh kun tuli viisas ja nerokas fiilis! Oisin tosi iloinen, jos voisitte kuitenki muistaa mua rukouksissa!<3 thankyou!

En oo kirjoitellu tänne vähään aikaan, koska en oo yksinkertaisesti keksiny mitään sanottavaa, tai sit asiat on liian henkilökohtaisia, että tulisin niitä tänne levittelemään. Mut Jumala on edelleen mun elämässä ykkösenä, rakkaus on se juttu ja mun akilleenjännelihakset on tulehtunu, ni en pysty kunnolla tanssimaan. Läskimadre here I come ;) Siin on kolme juttuu mitä mun elämään kuuluu tällä hetkellä. Jos pekästään positiivisista asioista puhutaan.

Nyt seuraavaan aiheeseen:
Meijän maailma on niin kaunis. Joka kerta kun oon pihalla niin ihailen jokaista mun näkemääni asiaa. Kiinnitän paljon huomiota yksityiskohtiin, muotoihin, väreihin, kokonaisuuksiin, asetteluihin ja vaikka mihin mihkä silmät kohdistuu tuolla ulkona tallustellessa. On niin hämmentävää miten tarkkaa ja huolellista työtä Jumala on tehny luodessaan tän maan. Seriously, jotain niin huikeeta! Mun puhelimen kuvagalleria täyttyy joka päivä kuvista, joita napsin kaikkialla. Siis ihan oikeesti joka päivä. Teenstreetin jälkeen oon pyrkiny oikeesti kattomaan tätä maailmaa Jumalan perspektiivistä. Ihan niitä pienimpiäkin juttuja. Teenstreetillä puhuttiin just siitä, et meijän tulis kattoo muita ihmisiä, itteemme ja maailmaa Jumalan perspektiivistä. Kuulemaan asioita Jumalan korvilla, avaamaan korvamme kuulemaan mitä Henki puhuu ja nii sellasta (kirjotin siitä tänne kyllä jo sillon alkusyksystä). Ja oon tosissani yrittäny tehä kaikkea tätä. Osittain onnistunu, osittain epäonnistunu, mut parempaan päin kylläkin, ni oon tosi tyytyväinen. Yks päivä (kerroinki tästä jo kun juonsin viime torstaina kirkolla) oltiin menossa Empun kaa keskustaan kuvailemaan ja käveltiin Kuokkalan siltaa pitkin sinne suuntaan, ni siinä sillan kohalla oli ihan TOSI paljon lintuja. Siis aivan älyttömästi!! Katottiin ku niitten parvi vaan kasvoi ja lens ees taas oikeelta vasemmalle (meistä katsottuna) ja ne teki erilaisia muodostelmia ja lentotyylejä ja sit yhessä vaiheessa ne suhahti sillan ali ja tuli toiselle puolelle ja se tuntu niin oudolta, ku ne oli vähä niinku tullu meijän alta, vaikka linnut on aina meijän yläpuolella! Tai ainaki yleensä on..heh. Mut siinä sitte ihailtiin niitä ja muutki siinä sillalla katto haltioissaan niitten lintujen puuhia. Oli huikeeta! Ja parasta oli kans se, miten toi lintu"esitys" yhdisti meitä ihmisiä jotka oltiin siinä sillalla. Suomalaisethan eivät puhu toisilleen missään tapauksessa, etenkään julkisilla kaduilla, sillä jokaisella on omat kiireensä ja muihin huomion kiinnittäminen vie turhaa aikaa. (en siis itse ole samaa mieltä tästä) mutta siis kuitenkin, palataan asiaan: Niiden lintujen touhujen seurauksena ihmiset rupes juttelemaan keskenään siinä ja yks mummoki käveli meijän kaa vähä matkaa ja me juteltiin niistä linnuista ja et mitäköhä lintulajia ne ois ollu ja se mummo ehotti et ne ois ehkä naakkoja (ja minähän en tiiä linnuista mitään) ni olin ihan saaa mieltä hänen kanssaan ja oli kaikilla hymy herkässä, koska oli yksinkertaisesti vaan niin kivaa siinä. Sit monet ohikulkijat saatto heittää kommentteja niistä linnuista ja koko tilanteesta ja ihmiset oikeesti katto toisiaan silmiin ja hymyili vaikkei kaikki puhunukkaa, mut kuitenkin musta oli vaan niin siistiä miten Jumala tommosella lintujen tanssiesityksellä pysty yhdistämään meitä ihmisiä. Hetken oltiin melkein niinku yhtä perhettä kokemassa jotain hienoo yhdessä. Kuulutaanhan me kaikki samaan ihmiskuntaan. Nyt yritän lopettaa tän tähän, koska oon jo nyt onnistunu huonosti tiivistämään tän asian. Lintukuvia näätte painamalla TÄSTÄ.

AINIIN pitikin kertoo teille että meijän Hollantilaiset kaverit on tulossa Suomeen 27.12-1.1 !! Oon super innoissani ja ootan sitä niiiiin paljon! Ai että, jotain niin parasta!! Me ollaan suunniteltu jo kaikkee kivaa niiden päiden menoks, et aivan varmasti tulee ikimuistoinen reissu niille kummallekki. muhahaha. Meen sit varmaan Millalle asumaan poikien koko reissun ajaks, et ihan cool, ihan cool tosiaan. Hehkutan tätä sit lisää myöhemmin ku ollaan vähän lähempänä kyseistä juttuu;)

Oon vieläki ihan in lööööv valokuvaukseen. Puutteelliset laitteet ja vempaimet on joo ja se toki harmittaa, mutta tää sama intohimo ei oo minnekkää kadonnu ja muokkaustaidot kehittyy mun mielestä kokoajan. Saan joululahjaks luultavasti uuden kuvienmuokkausohjelman, ni näätte sit minkälaisia kuvia kevään puolella sit ilmestyy kaikkialle;) hihihii, into vaan kasvaa.

JA HEI, YSTÄVÄT, olin Lauantaina tanssiaisissa! Siitä en oo teille kyllä mitään kertonukkaa, ni saatte kuvia kattella TÄÄLTÄ. Mut sen sanon et oli aivan älyttömän kivaa ja nautin koko päivästä niin paljon. Ja mun ystävistä, veljistä ja siskoista. Parasta!<3

Oon kuunnellu yhtä ja samaa biisiä viimeset 48 tuntia:

(En ees osaa tän biisin kaikkia sanoja, mut täs on kiva rytmi ja tunnelma. Ei oo mitenkään kristillinen biisi vaikka nimen perusteella niin vois ajatella. Tää ei myöskään todellakaan oo samalla aaltopituudella kristillisten juttujen kanssa, mut hyvä biisi silti, vaikka huono sanoma oliskin:D taas puhun ihan turhia.) Mut oikeesti musiikki on mulle niin tärkeetä. Kyllä, kuuntelen lähes pelkästään kristillisiä artisteja ja kaikki musiikki-ihmiset ei välttämättä kutsuis sitä oikeeks musiikiks, riippuen toki artisteista, mut näin yleisesti. Olenpa sekava. Nyt jatkan. Radiohititki on joskus ihan hyviä ja tällei, mut oikeesti musiikki, jossa on hyvät biitit, hyvä sanoma, surullinen tai iloinen, ni oon iha ALL IN. Paitsi raju musiikki ei kyllä oo ihan mun juttu. Koska mulle ei tuu iloista fiilistä siitä. Surullinen musiikki on sit taas eri asia. Se on musta kaunista. Ja sitä on parasta kuunnella ku oikeesti on paha olla tai sit muuten vaa haluaa kuunnella semmosta. Ja koska mä tykkään laulaa tunteella tai edes kuunnella musiikkia jossa on tunnetta, ni siks tykkään semmosesta kans. Mut en osaa oikeesti puhua musiikista (ja sen tärkeydestä mulle) mitenkään järkevällä tavalla, ni jätän tän homman musiikkibloggareille ja muusikoille yms. heh :D

Haluaisin ladata tähän tekstiin jotain kuvia, mut mulla ei oo mitään hajua mitä. Kaikkia kuvia löytyy tosta mun toisesta blogista (http://katedits.blogspot.fi/). 

Mut minkälaista postausta seuraavaks? Yritän postailla nyt taas vähän useammin! MITÄ KUULUU?<3

-Kata<3


ju.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti