perjantai 12. syyskuuta 2014

Mon- Fri

Monday:  We had our listening comprehension test for our English finals. It went pretty well, some annoying exercises, but besides that I felt good afterwards. I went to Leo's apartment to study for my health finals. We talked and studied and then he went back to school and I stayed at his apartment. Immediately after he left, I started cleaning his apartment. I washed all his dirty dishes, organized his "living quarters" and wrote him a message. I just wrote down all the truths about him. What God and the people around him think about him and who he is. Because Leo is awesome and he totally deserves that! :) jee Leo oot huippu! I studied for an other hour or so, and then I went back to school. Then I went home I think?
No! We went to play billiard! Me, Leo, Nelli and Emilia. I suck at the game, but I still enjoy it a lot. We were there for a few hours and then Emi went home, Leo back to his apartment and Nelli and I headed for dance, where we met up with Milla and Emppu.
After dancing we went home, and if I remember correctly we went to Mikko's house next to watch the movie/documentary Furious Love. It was so good! After watching that we talked for a while and then, home.

Tuesday: Slept late, went for a 2 hour bike ride with my camera. Got lost. Lost for like 45 minutes...in my own city heheh. All the pictures from below are from that.
I actually really enjoyed being lost. It was a real adventure. I had no idea where I was going. I could've easily gone back the same way I came, but I decided to make things a bit more interesting for me, and kept going..so I went to places in our city I've never been in before. Or at least they didn't seem familiar in any way. It was really cool. I bumped into a random bakery and bought a loaf of bread for my family. 5- 10 minutes later I knew where I was and found my way back home. Then I studied a bit and went to dance with Emppu, Nelli and Milla. After that we went home and there we met up with Ullis and Valtteri. We hopped into the car, picked Leo up and headed for McDonald's. Then Ullis left and Valtteri, Leo, Nelli and I went to play billiard again:D 2nd time this week! haha.

Wednesday: Normal day at school, lots of studying...
I went home after school, studied some more, ate and went to our dance school to teach dance for a few hours. Then Milla and I stayed to dance for an hour or so. We're working on a choreography we'll be performing at school next month. Exciting. Then we ended up staying for a while longer. We talked and got stuff off of our minds, cried, laughed and just spent a bit of quality time together. It felt so good<3 Oot rakas Milla! I ame home late and went straight to bed..i think? hehe.

Thursday: A nice day at school, lots of studying again, eating lunch with my friend Ida, quickly going home after school, then making tortillas and studying at Leo's, small group meeting at church, Urban Light (same place) which was GREAT this week! Pete's sermon was awesome and it really was a very current subject he was talking about. Loved it and laughed a lot. Love my church. Afterwards a few friends and I went to Ahjon Grilli to hang out and eat extremely salty food. Lots of funny situations over there...Ullis dropped me off at church and I rode my bike home. I was home around 00.30. Oops!

Friday: After like 5 hours of sleep, I woke up, ate breakfast, got dressed, went to walk a 4km marathon hosted by my school, with my friends Maria and Miriam. it was actually really nice. We talked a lot and listened to music together. We've been friends for over 11 years and in the same schools for the same amount of time. I'm so blessed to have friends like these two. Ootte tytöt ihania!<3 After the marathon I came home and here I am.

Friday continues... I just stopped studying. I made a few mind-maps while studying for my health exam (which is on Monday), ate an ice cream and now I'm supposed to clean my room and one of the bathrooms, maybe make dinner and then go to church to be interviewed about some stuff in my life. A very busy day. But I studied a lot now so that later this evening I can hang out with my friends and do awesome stuff together. yey!





















   

That's that. (More pictures HERE)

-Kata<3

tiistai 9. syyskuuta 2014

You love them, I'll change them.

Huomenta!

(muokkaamaton)
Katottiin eilen kavereiden kaa semmone dokumenttielokuva kuin Furious Love (Raivoisa Rakkaus). Tää elokuva kerto paljon maailman pahuudesta, synkistä ja pimeistä asioista ja kuinka Jumalan rakkaus kumoaa sen kaiken. Kuinka riivatut vapautuu, prostitoidut tulee uskoon, noitatohtori tulee kastetuksi...Kuinka Jumala voi tulla keskelle saatananpalvojia, noitia, vahvoja ateisteja ja parantaa ihmisiä, koskettaa heidän sydämiään, vaikkeivat he uskoisikkaan. Ja vaikka me ei ite uskottais. Siinä elokuvassa oli yks kuvaajamies, joka toimi samalla kertojana ja jota sit yhessä vaiheessa pyydettiin rukoilemaan yhen afrikkalaisen miehen kipeän polven puolesta. Tää kuvaajamies ei ois oikeesti halunnu mennä, koska hän ei ollu ollenkaan varma omista "parantamisen taidoistaan", eikä uskonu et mitään tapahtuiskaan. Hän kuitenkin meni rukoilemaan kyseisen miehen puolesta ja hahhahhaa miehen polvi parani siinä hetkessä ja hän oli ensimmäisenä jonossa ottamassa Jeesusta vastaan omaan elämäänsä. Se kuvaajamies oli sit tosi yllättyny, mut samalla ties varmaks sen, että kyse oli Jumalasta eikä hänestä itsestään. Jumala on parantaja.
Tää kertoo niin paljon siitä, kuka Jumala on. Meijän ei tarvii olla mitään suuria hengellisiä profeettoja et me voitais koskettaa ihmisiä Jumalan rakkaudella, tai parantaa niitä! Koska kyse ei oo meijän omasta voimasta, vaan Jumalan. Jumala on heikoissa väkevä:

2. Kor.12:9 Ja hän sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan. 

2. Kor. 12:10 
Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä.


Mulle jäi yks lause tosi vahvasti siitä elokuvasta mieleen. "You love them, I'll change them." Me ei voida pakottaa ketään uskomaan, koska Jumala on antanu jokaiselle vapauden päättää näistä asioista. Ei se tarkota et Jumala ois iha fine, jos joku päättäis olla seuraamatta Jeesusta ja tulematta uskoon. Sillon Jumala suree ja itkee. Mut koska Jumala on päättäny, että ketään ei voi pakottaa uskomaan, ni näin se vaan menee. On se toki haastavaa meille kristityille, kun haluttais et kaikki olis uskossa ja vois aina kaikkialla puhua hengellisistä asioista ja semmosta, mut näin ei vaan oo. Meijän ei tule ahdistella ketään uskomaan, ei tule arvostella toisten elämää, alentaa muita, pelotella hengellisillä asioilla, ei. Meidän tulee rakastaa meijän ympärillä olevia. Meijän tulee näyttää Jumalan rakkautta ihmisille. Se tapa miten me käyttäydytään, miten me puhutaan, miten me ajatellaan asioista kertoo ihmisille jo hurjan paljon siitä kuka Jumala on. Toki me tehään itekin syntiä jatkuvasti, koska kukaan ei ole synnitön, mut se et me pyritään elämään sellaista elämää, joka tuo Jumalalle pelkkää kunniaa ja joka heijastuu meijän ympärillä oleville Jumalan rakkautena, ni se merkkaa jo paljon. Todella paljon. Meijän tulee vaan näyttää sitä rakkautta. Koskettaa muita sillä ja sit Jumala tekee loput. Jumala muuttaa ihmisen, parantaa, eheyttää, pelastaa, ohjaa, rakastaa. Jumala tuo melle niitä tilanteita, joissa saadaan saattaa ihmisiä uskoon, Jumala puhuu meille arjessa eri tavoilla, kertoo miten toimia eri ihmisten kohdalla. Jumala ohjaa meitä ja kulkee meijän kanssa joka hetkessä. Turhaan stressataan siitä, miks Jumala ei oo vielä muuttanu joitakin ihmisiä, vaikka ollaan kuinka yritetty näyttää sitä Jumalan rakkautta. Voi olla et me ei tulla koskaan näkemään sitä muutosta. Ehkä se tapahtuukin vasta parin vuoden päästä, ehkä parin päivän? Voi olla että me ollaan vaan siementen kylväjiä toisten elämässä ja et se siemen puhkeaa kukkaan vasta monen vuoden päästä. Meijän ei tarvii aina nähdä työn "tulosta", vaan luottaa siihen, et kaikki on Jumalan käsissä. Jumala on totuus ja kun ihminen löytää tän totuuden, löytää Hän myös yhteyden ja pelastuksen. 

Pahoittelen, jos tää teksti vaikutti vähän sekavalta, mut niinku tos aiemmin sanoin mun ajatukset on vähä sekasin vieläki eilis- illan jälkeen. Ja siis ihan hyvällä tavalla sekaisin. Jumala on NIIN hyvä, NIIN rakastava, NIIN voimakas, NIIN kaikkee ihanaa!!!<333 Suosittelen tota elokuvaa teille kaikille uskon siskoille ja veljille. Me jokainen tarvitaan pientä herättelyä. Seurakunnan pitää herätä. Meijän pitää toimia. Maailmalla on niin monia ihmisiä, jotka vaan odottaa meitä. Odottaa meidän toimivan, vaikkeivat sitä itse tiedä. Oaa, I'm on fire! 

Hurjan ihanaa ja siunattua päivää teille kaikille ja jos on kysyttävää, ni laittakaa inboksiin viestiä, tai kommentoikaa alle! :)


- Kata<3



- Oh and please tell me if you'd like a translated version of this, so that I can do that as fast as possible. I'm busy at the moment, so I only had time to write in Finnish. xoxo

maanantai 1. syyskuuta 2014

Asioita jaettavana.

Pakko päästä pois tästä pinnallisesta maailmanmenosta.
Haluan puhua ihmisten kanssa siitä, miten niillä oikeesti menee. Mitä unelmia niillä on, miks just näitä unelmia, mitä ne pelkää, mitä ne rakastaa, miks pelkää, miks rakastaa? En aina halua kuulla samaa vastausta ja puhua samoista asioista kerta toisensa jälkeen. Bileet, miesjutut, vaatteet, instagram, facebook, - nää kaikki on jo kuultu. Aina ei jaksa kuunnella kun muista puhutaan paskaa. Ei jaksa kuunnella valittamista, ei vaan oikeesti jaksa. On tosi rankkaa elää tämmösessä maailmassa. Bussissa, kadulla, kaupungissa, koulussa, harrastuksissa, kaikkialla on tämmöstä. Ei siltä negatiivisuudelta voi oikein välttyä. Toki huonot päivät on sallittuja ja välillä saa purkaa ajatuksiaan ja tunteitaan asioista, mut ei nyt ihan joka päivä. Tai toki saa, koska jokaisella on siihen oikeus, mut se ei ainakaa tee mulle hyvää. Sen kuunteleminen tai tekeminen.

Mä oon ite tosi syvällinen ihminen. Rakastan pitkiä keskusteluhetkiä ihmisten kanssa. Pystyn helposti juttelemaan jonkun kanssa monta tuntia putkeen kaiken maailman asioista, eikä siihen keskusteluun tarvii välttämättä yhtäkään kirosanaa, valitusta tai minkäänlaista pinnallisuutta. Semmonen keskustelu on siunattua ja terveellistä. Ja siitä mä nautin.

Millon viimeks kehuit sun kaveria jossakin? Entä millon osoitit ystävällisyyttä sulle täysin tuntemattomalle ihmiselle? Milloin viimeks kysyit miten sun kaverilla oikeesti menee? Haluaisin haastaa sua laittamaan hyvää kiertoon. Rikotaan tän maailman pinnallisuutta. Poljetaan se maahan meijän käyttäytymisellä. Meijän sanoilla ja teoilla. Jokainen meistä tietää, et tätä tarvitaan.


Mulla on unelmia. Viimeisen parin kuukauden aikana mulle on selvinny mun seuraavan kahden vuoden suunnitelmat. Jumala on puhunu mulle tosi selvästi asioista. Ihanaa, koska ei tartte stressata mistään. Ei edes rahasta, vaikka pitäis. Haluatte varmaan myös kuulla mitä unelmia mulla on? Ja mitä tuun tekemään? Here goes:

Mulla on unelma siitä, että pääsisin ens kesänä lähtemään semmoseen Eurotour- reissuun mukaan. 2 viikkoo, 10 maata, bussilla kulkien, tanssilla palvellen kohtaamaan maailmaa ja ihmisiä. 

Mä oon päättäny lähteä Tammikuussa 2016 Raamattukouluun Afrikkaan, aika varmasti Cape Towniin. Mulla on ihan lapsesta asti ollu unelmana mennä Afrikkaan ja kohdata siellä ihmisiä, auttaa ja palvella siellä omilla lahjoillani, tehdä lähetystyötä ja oppia maailmasta ja sen vaikeistakin jutuista lisää. Ja kun tän aiheen annoin Jumalalle, ni siitä asti on ollu rauha, ja päätös on tehty. Mä tuun menemään Afrikkaan. Melkein vuoden päästä, vähän päälle. I love it! Yhtä suurta seikkailua tää elämä.

2017 keväällä ois tarkoitus mennä Brasiliaan aktioon. Sielläkin palvelemaan, etenkin tanssilla. Kohtaamaan taas ihmisiä eri tavoilla, oppia lisää Jumalasta ja kasvamaan. Ah!

Sitten ois tarkoitus mennä opiskelemaan teologiaa ja englantia. Näin alustavasti oon suunnitellu. Haluaisin opettaa uskontoa englanniks ulkomailla, esim. jos päädyn lähetystyöhön, tai edes vaikka kuukauden aktiomatkalle jonnekkin. Sit voisin olla ihan perus uskonnon opettaja tai englannin opettaja missa tahansa. Kattoo nyt minne Jumala mut vie. Niin helppoo kun kaiken voi vaa jättää Jumalan käsiin. Niin paljon vähemmän stressiä. Niin paljon enemmän kiitollisuutta ja iloa. Olo on niin siunattu.























(kuvat on muokkaamattomia, osittain kameralla otettuja, osittain puhelimella, ihan sekalaisessa järjestyksessä.)

Siunattuu viikkoo kamut! <3
-Kata