sunnuntai 2. helmikuuta 2014

best friend

Monilla nuorilla, varsinkin tytöillä vaihtuu paras kaveri useita kertoja. Syynä voi valitettavasti olla se, että suhde vain hiipuu ilman mitään syytä, eikä se ole enää niin vahva että sitä voisi kutsua parhaaksi kaveruudeksi. Suurimmaksi osaksi syinä ovat kuitenkin kesken jääneet riidat, ystävyyssuhteesta puuttuva avoimuus, luottamuksen puute, sosiaalinen status, kateus ja moni muu tähän maailmaan istutettu pahuus.  Johtuu osittain siitä millä tavalla nuoret on kasvatettu, mutta myös siitä kuinka kärsivällisiä ja halukkaita he ovat ystävyyssuhteiden luomis- ja syventämisprosessissa. 

Surullista ↑
Onneks mulla ja Millalla on tilanne ihan eri 

Mulla ei lapsena ollu parasta kaveria, koska en koskaan löytänyt sitä yhtä jolle pystyin kertomaan kaiken. Mutta sitten kuvioihin astui Milla. Me ollaan oikeestaan aina oltu toistemme elinympäristössä. Pienenä asuttiin kummatkin Kortepohjassa ja tyyliin leikittiin samalla hiekkalaatikolla, muttei kuitenkaan tutustuttu. Sitten meijän perhe liittyi Jyväskylän Vapaaseurakuntaan ja siellä olinkin vähän enemmän tekemisissä Millan kanssa, kun leikittiin yhdessä ja erikseen kirkon lastenhoitohuoneessa. Sitten oltiin smaaan aikaan Worship Kids- nimisessä ylistystanssiryhmässä nuorimpina tanssijoina. Päädyttiin sitten samaan kouluunkin Jyväskylän Kristilliseen ja samalla aloitettiin tanssitunnit Kristillisessä Tanssikoulussa. Pikkuhiljaa elämä toi meijät yhä enemmän ja enemmän toistemme seuraan ja sitten monien juttujen kautta meistä muodostui parhaimmat kaverukset. Eli, ollaan tunnettu aina. Meillä on samat arvot, samantyylinen kasvatus (varsinkin kun meijän isät on niin samanlaisia. Ne omistaa jopa samanlaisen asukokonaisuuden, plus toinen on harrastanu judoa ja toinen painia..just so you know, hahahha), samanlainen ajattelutapa, samantyyliset kiinnostuksen kohteet ja en kyllä nyt käytä aikaa siihen, että luettelisin jokaisen pienenkin yksityis seikan tähän. Mutta meillä on vaikka kuinka paljon yhteistä. 

Ollaan koettu vaikka mitä yhdessä!! Niistä ootte tän puolentoista vuoden aikana mun blogin kautta kuullukki, ni en rupea erikseen niitä taas kertaamaan;) Sen voin sanoa, että meijän ystävyyssuhde vaan syventyy ja syventyy, eikä sille näy loppua, onneks. Oon niin monesta asiasta kiitollinen Millalle ja tunne on varmasti molemminpuoleinen. Kesällä on meijän ensimmäinen seikkaulu kahdestaan ulkomaille ja se tulee olemaan tosi mieleenpainuva ja muistorikas juttu meille kummallekkin! En jaksa odottaa! Alle 6kk ni ollaan Alankomaissa, Hengelossa 

p.s. kiitti Milla kaikesta!


Many young people have changed their best friends frequently through these years. One of the reasons for this is either the fact that the friendship has drifted away bit by bit and it isn't that strong anymore to be called the best of friendships or their fights have been left unfinished, the friendship lacks opennes and trust, social status, jealousy and all these other bad things planted in this world. This is partly due to the way the youth has been raised, but also to the way how patient and willing they are in the process of building a friendship and making it deeper and stronger.

Sad↑
I'm happy that Milla's and my situation is completely different ♥ 

As a child, I didn't have a best friend, because I never truly found that one person I could tell everything to. But then Milla stepped into the picture. We've actually always been in each other's environment. When we were very young, we both lived in Kortepohja and most likely even played at the same sandbox, but never really got to know each other. Then my family joined the Freechurch of Jyväskylä and there I ended up being a lot around Milla again, playing with her or next to her in the nursery room of our church. Then we were both in the same worship dance group called Worship Kids as the youngest of the children. We ended up in the same school (the Christian school of Jyväskylä) and in the same dance school as well (the Christian Dance School). Little by little life brought us closer and closer to each other and soon, through many different situations and other such things, we could be called the best of friends. So, let's just say that we've known each other forever. We have the same values, we've been raised the same way (especially, because our fathers are so much alike. They have the same t-shirt, caprees and sandals. So same taste in style, eh. Plus Milla's dad has practised judo and my dad has been a wrestler..hhehe just so you know), we think the same way, we're interested in the same things, and I just won't use up the time by telling you guys every single little thing we have in common. But let's just say there's a lot!

We've gone through so many things together!! You've heard about most of them through my blog through these years, so I won't repeat myself;) I'll just say that our friendship has gone and still is going deeper and deeper and it doesn't seem like it will ever end, which is very good. I'm so thankful for Milla about many things and the feeling is mutual for sure. This summer we will have our first big "adventure" together, when just the two of us go abroad. It will be a very memorable experience and a very cherished memory for the both of us! I can't wait! Less than 6 months and we'll be in Hengelo in the Netherlands 

p.s. thankyou Milla for everything!


4 kommenttia:

  1. Oi ihana tää sun blogi♡

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa aika ärsyttävältä ku selität kuinka samalaisia ootte millan kans. Tulee sellanen kuva et erilaisuus ois huonoa kaverisuhteessa ja mitä enemmän on samoja juttuja sitä parempi ystävyys... mitä asioita sä arvostat kaverisuhteessa, muutaku samalaisuutta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ollu tarkoitus luoda sellaista kuvaa että erilaisuus ois huono asia? tässä painoitin vaan siihen, että on kivaa kun meillä on niin paljon yhteistä. Tulkitsit tän tekstin suoraansanottuna väärin. Ja toki mulla ja Millalla on satoja erilaisia ominaisuuksia ja muita sellaisia mutta niistä en koennut tarvetta puhua, koska sit tästä ois tullu kilometripostaus:)

      Mä arvostan kaverisuhteessa vaikka mitä! usko, luottamus ja luonne on top 3. Mutta arvostan monia monia muitakin asioita, mutta ei mun tartte niitä tähän luetella. Harmi ettet lukenu tätä postausta positiivisella näkemyksellä:)

      No hard feelings.

      Poista