sunnuntai 23. helmikuuta 2014

lauantai 22. helmikuuta 2014

Esimerkkitarina.

Raskaana oleva nainen aloittaa synnyttämisen. Hän ei makaa sairaalassa, vaan makuuhuoneessaan, sillä hänellä ja hänen miehellään ei ole varaa sairaalahoitoihin. Huoneessa haisee pöly ja kaikkialla on likaista. Makuuhuoneessa on perheen lisäksi useita ylimääräisiä ihmisiä seuraamassa tilannetta. Emme ole Suomessa.

Nainen ponnistaa vielä viimeisen kerran ja hänen huuliltaan karkaa tuskanhuuto. Hetken kuluttua kuuluu vauvan itkua. Hän on synnyttänyt terveen ja kauniin tyttövauvan. Muut huoneessa olevat taputtavat ja hymyilevät innoissaan. Lapsi kääritään liinoihin ja asetetaan äidin rinnalle.

"Hienoa, että sait tytön!", joku huoneessa olevista huutaa. "jos sinulla sitten joskus on taloudellisia ongelmia, niin voit ottaa yhteyttä parittajaan ja tienata tyttäresi avulla hyvän määrän tuohta. Olet onnekas." 

.......
Lapsen syntymästä on kulunut melkein 4 vuotta. 
.......

Äiti (kutsutaan häntä nyt vaikka Danielaksi) huomaa rahatilanteensa olevan huono. Hän ravistaa vielä varmuuden vuoksi hätävarasäästö- purkkia ja huomaa sen olevan yhtä seteliä vaille tyhjä. Siinä hetkessä hän joutuu paniikkiin.
Miten maksan vuokran? Miten saan rahaa ruokaan? Miten ylipäätään elätän perheeni?- Nämä kysymykset pyörivät äidin päässä lopun päivää.

Illalla Danielan valmistautuessa nukkumaan hän katsoo ikkunasta ulos ja näkee jokaiselle kylän asukkaalle tutun henkilön, kylän parittajan. Parittaja on hakemassa kahta naapurin naisen tytärtä "töihin" kaupunkiin. Tytöt myyvät seksiä aikuisille miehille rahaa vastaan. Rahasumma vaihtelee asiakkaiden tyytyväsyyden mukaisesti. Kun asiakas kokee seksin olevan hyvää ja miellyttävää, hän maksaa hyvän määrän tuohta, mutta jos seksi ei olekkaan niin hyvää kuin oli toivottu sen olevan- ei rahaa tule yhtä paljon. Mutta sitä tulee kuitenkin. Tytöt itkevät paniikissa nähdessään parittajansa ja menevät sisälle taloonsa. Pian he astuvat ulos ovesta vähäisissä ja huorahtavissa "työ"vaatteissaan, korkokenkien kera. Kyyneleet valuvat yhä poskilla ja tytöt nousevat miehen autoon ja ajavat pois. Heidän äitinsä ei reagoi mitenkään.

Siinä hetkessä Danielan sydän kovettuu. Hän menee nukkumaan ja seuraavana päivänä ottaa yhteyttä parittajaan. He sopivat aikatauluista ja hinnoista ja päästyään yhteisymmärrykseen on Danielan tytär, Alicia virallisesti markkinoilla.

Alicialle ei ole kerrottu mitään, mutta illalla, perheen syödessä illallista kuuluu ovelta raju koputus. Daniela avaa oven ja siellä seisoo parittaja, Mark.
Daniela vetää Alician ylös pöydän äärestä ja raahaa hänet Markin luokse. Mark ottaa Tytön ranteesta kiinni ja vetää lähelleen. Hän lirkuttelee tytölle rauhallisella äänellä, mutta Alicia kokee siinä hetkessä suuria pelon tunteita. Hänellä ei ole hajuakaan siitä mitä tulee vielä tapahtumaan.

Daniela sulkee oven ja Alicia jää yksin kuistille Markin kanssa. Mark puristaa vielä Aliciaa ranteesta ja vetää hänet autollensa. Hän työntää tytön auton takapenkille ja sitoo hänet kiinni istuimeen. Hän istuu ratin taakse ja lähtee ajamaan. Ajettuaan noin puoli tuntia auto pysähtyy. Mark nousee autosta ja sulkee oven perässään. Alician viereinen ovi avataan ja hänet vedetään ulos. Jälleen Mark ottaa hänen ranteestaan kiinni ja vetä peräänsä. He kävelevät ränsistyneen näköisen talon sisälle ja sisällä Aliciaa odottaa painajainen. 

Mark vie Alician isoon ruokasaliin, jossa istuu 7 miestä rivissä. Yhtäkkiä Alicia tuntee Markin sormet vaatteidensa ympärillä ja hetkessä ne ovat lattialla ja hän seisoo alasti miesten edessä. Miehet hymähtelevät innoissaan, mutta ilmeet eivät värähdä lainkaan. Aliciaa alkaa itkettää. Häntä pelottaa, eikä hän koe olevansa turvassa. Hän ei tiedä miksi on tässä tilanteessa, eikä tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Hän ei ymmärrä miksi on alasti ja hän haluaisi kovasti pukea vaatteensa takaisin päälleen, sillä huoneessa on kylmä. Mark uhkaa lyödä häntä, jos hän ei lopeta itkemistä, joten Alicia lopettaa. Kyyneleet eivät kuitenkaan ole kaukana. 

Miehet puhuvat kielellä ,jota Alicia ei ymmärrä. Mark keskustelee heidän kanssaan tiuhaan tahtiin ja pian ottaa uudestaan Aliciaa ranteesta ja vie tytön talon ainoaan makuuhuoneeseen. Mark sanoo Alicialle, että hänen tulee toteuttaa miesten jokaiset toiveet. Alicia ei ymmärrä tätä, muttei myöskään uskalla kysyä Markilta asiasta. Mark heittää Alician vaatteet huoneen nurkkaan ja asettaa tytön sängylle makaamaan. Hän huutaa jotain toisessa huoneessa oleville miehille ja yhtäkkiä ovelle ilmestyykin ensimmäinen mies seitsemästä ruokasalissa istuneesta miehestä. Mark huikkaa miehelle jotain ja poistuu huoneesta. Hän sulkee oven ja Alicia kuulee oven menevän lukkoon. Tyttö ryhtyy taas itkemään. Huoneeseen tullut mies lähestyy häntä ja itku voimistuu. Seuraavassa hetkessä mies on alasti ja loikkaa sängylle Alician päälle, asettaa kätensä tytön suulle, jotta hän lopettaisi itkemisen ja raiskaa hänet. Suurempaa kivun tunnetta ei Alicia ole koskaan ennen kokenut. Verta oli joka puolella.


Mies lopetti, Mark tuli takaisin- pesi Alician ja puhdisti haavat. Asiakas antoi Markille rahaa ja poistui huoneesta. Sama toistui 6 seuraavan miehen kanssa. Lopuksi Mark antoi Alicialle palkan.

Alicia oli rikki. Sisältä ja ulkoa. Tyttö oli shokissa ja kivussa. Vailla ymmärrystä. Pelko valtasi hänet ja kaikki hyvä oli poissa. Pian silmissä sumeni ja Alicia meni tajuttomaksi.

Alicia heräsi myöhemmin kotonaan, omassa sängyssään. Kipu oli vallannut hänen koko kehonsa, eikä hän pystynyt liikkumaan. Itku tuli jälleen. Äiti tuli huoneeseen ja Alicia huomasi muutoksen. Daniela oli kylmä ja tunteeton. Isä myös. Itku voimistui ja Alicia koki olonsa orvoksi, eikä vieläkään tiennyt mitä hänen ympärillään tapahtui. 

Pari päivää myöhemmin Mark tuli jälleen hakemaan Aliciaa. Samat tapahtumat toistuivat kerta toisensa jälkeen. Vuodet vierähtivät. 
Daniela aviomiehineen oli saanut maksettua vuokran, ostettua television ja paljon muita viihdykkeitä Alician tulojen avulla. Heillä meni nyt taloudellisesti paremmin kuin ennen, mutta ikävä kyllä he halusivat, että Alicia jatkaisia töitään seksityöntekijänä. Lisää vuosia vierähti ja Alicia kasvoi naiseksi. 

......
Alicia oli kuollut, mutta elossa.
......

Hänet oli jo kymmenen vuotta sitten lähetetty toiseen maahan töihin. Siellä häntä oli siirretty kaupungista toiseen eri asiakkaita tyydyttämään ja rahaa tuli ja meni. Alician perhe oli jo aikoja sitten hylännyt hänet, eikä hänellä ollut siis ns. "turvapaikkaa". Hänellä ei ollut mitään. Sama meno jatkui, eikä Alicia saanut koskaan tilaisuutta karata. Häntä tarkkailtiin jatkuvasti ja seurattiin joka paikkaan. Häntä kohdeltiin kuin halpaa kauppatavaraa. Häntä käskytettiin kuin koiraa. Häntä ei kohdeltu kuin ihmistä. Alicia ei itseasiassa kokenut olevansa enää ihminen. Hänellä ei ollut ihmisarvoa. Hän oli menettänyt kaiken ympärillään ja itsessään. Kaikki oli sanoinkuvaamatonta piinaa ja kidutusta. Päivä toisensa jälkeen.

......
Alicia kuoli 78 vuotiaana, otettuaan huumeiden yliannostuksen.


Alicia ei päässyt pakenemaan. Kaikki toivo vapaudesta oli poissa.
Alician kaltaisia tyttöjä on satoja tuhansia ympäri maailmaa ja me voimme yhdessä nousta ihmiskauppaa vastaan ja auttaa heitä pakenemaan. On olemassa useita eri järjestöjä yms. joihin voimme ottaa yhteyttä ja auttaa heitä fyysisesti tai rahallisesti. Ihmiskaupan uhrien pelastus/ turvakodeissa asuville tytöille ja naisille voi lähettää rohkaisevia kirjeitä auttaakseen heitä "parantumisessa". Me voidaan tehdä vaikka mitä! Täällä suomessa meillä on niin paljon paremmat oltavat. Vaikka suomessakin on ihmiskauppaa, niin täällä naisen asema on paljon parempi kuin monessa muussa maassa.

Meidän täytyy tasitella ihmiskauppaa vastaan.

Rukouksestakin on jo paljon apua.

Valitettavasti en osaa pukea koko asiaa sanoiksi, joten kirjoitin esimerkkitarinan.




Päivä veti sanattomaksi.

Heräsin aikaisin ja rupesin heti siivoamaan. Siivosin meijän talon vessat ja sit kävin suihkussa. Suihkusta kävelin melkeinpä suoraan Millalle. Kyllä välissä puin ja meikkasin, mutta kiire tuli. Millalta saatiin autokyyti Lidliin, josta ostettiin herkkuja Marian ja Miriamin yllätyssynttäreille. Synttärit onnistu täydellisesti ja meillä oli super hauskaa! Paljon puhuttiin ja puhuminen on parasta mitä tiedän.
_______________________
I woke up early and started cleaning immediately. I cleaned both bathrooms in our house and took a shower. I walked straight from my shower to Milla's. Yes, I did get dressed and put some make- up on before I left the house, but I was in a hurry anyway. We got a ride from Milla's mom to Lidl, where we bought food for the surprise b- day party we were throwing Miriam and Maria. The party was a great success and we had a lot of fun! Talked a lot and talking is one of the best things I know.







Oltiin siellä päälle kolme tuntia ja sitten Millan kanssa lähettiin niille kattomaan Suomi- USA jääkiekko- ottelun alkua, jonka jälkeen lähettiin bussilla kirkolle yhteen ihmiskauppajuttuun. Katottiin siellä semmonen tosi koskettava dokumenttikin. suosittelen!!! (Dokumentin nimi oli Nefarious).
Kun tää dokumentti oli loppunu niin kaikki oli ihan hiljaa. Se veti sanattomaks. Kyyneleet vaan virtas ihmisten kasvoilla, oltiin nähty vasta pieni pala siitä todellisuudesta mitä monet naiset, tytöt ja lapset joutuu kokemaan päivittäin. En pysty mitenkään sitä asiaa kuvailemaan tähän, koska se vaan on niin käsittämätöntä ja vaikeeta. Siks haluaisin todella, että kattoisitte itse tän kyseisen dokumentin. Vieläkin on pala kurkussa, kun tuntuu niin pahalta. Suututtaa tää maailma.
_____________________________________
We were there three hours tops and then Milla and I left and went to her house to watch the beginning of the USA- Finland hockey game. 25 Minutes later we left for church by bus to attend an event based on human trafficking. There, we watched a documentary on the subject and it was very touching. I recommend it to every single one of you!!! (The name of the documentary was Nefarious).
After this documentary had ended everyone was quiet. It made us all speechless. Tears ran down everyone's faces. We had seen only a glimpse of the reality many women, girls and children have to go through daily. There is no way I can describe any of it here, because it just is so incomprehensible and hard. That's why I'd really like it if you watched this specific documentary. I still have a lump in my throat, because I feel so bad. The state of this world makes me angry.



            

p.s. Vielä kerran ihanaa synttäripäivää Miriam ja Maria!<3 Ootte arvokkaita.

-Kata

torstai 20. helmikuuta 2014

hashtag #huippuaparastaihanaa




Ihan huikee Urban Light jälleen kerran! Jumala tekee niin siistejä juttuja meijän seurakunnassa ja tässä kaupungissa! Taas yks ilta jonka voin lisätä mun parhaimpiin muistoihin.

Meille tuli yks Australialainen pariskunta tänään puhumaan, Debbie- Ann ja Sloan Bax. Debbien puheen kuulette ja wooooow jopa näette! Tosta ylhäällä olevasta videosta. Kattokaa ihmeessä! Huikeeta settiä.

Tässä alhaalla on vielä pari videoo tästä illasta ja miten paras ylistys meillä oli kans! Jumala on rakkaus.
____________________________________

An amazing Urban Light yet again! God is doing so many awesome things in our church and in this city!Again, one night to add to my list of best memories.

An Australian couple came to speak to us today, Debbie- Ann and Sloan Bax. You can hear aaaaaand even watch Debbie's speech from the video up above. You really should watch it! Wonderful stuff.

Down below you can see a few more video clips from tonight and what a great worship we had as well! God is love.

                             

p.s. Tänä Lauantaina on vapiksella "Dokumentti- seminaari" Ihmiskaupasta. Painamalla TÄSTÄ pääset kyseisen tapahtuman Facebook- sivulle, josta löydät lisää tietoa.
TÄSSÄ on vielä Urban Light:in sivu samasta jutusta. Tervetuloa!<3
_____________________________

p.s. This Saturday there will be a "Documentary- seminary" about human trafficking at church. By clicking HERE you'll end up on the Facebook page of the event, where you will find more information.
And HERE is the Urban Light page for the same event.Welcome!<3


            

Good night<3


-Kata

maanantai 17. helmikuuta 2014

tiistai 11. helmikuuta 2014

lovin' life.






...Istuin pöydän ääreen punaiselle tuolille. Luokka oli pimeä. Kaikki olivat aivan hiljaa. Otin oppikirjan esille ja luin viellä viime hetken jutut. Valot laitettin päälle ja heräsin omasta pienestä kuplastani. Meille jaettiin kokeet. Oho tuli väärä koe. Meille jaettiin oikeat kokeet. Istuin siinä hetken hiljaa ja rukoilin mielessäni Jumalalta apua ja viisautta kokeen tekemiseen. Katsoin paperia, katsoin kysymyksiä...mikään ei näyttänyt helpolta. No, ei kokeet koskaan ees oo helppoja. Otin kynän käteen ja täydensin vastauslomaketta parhaani mukaan. 90 minuuttia myöhemmin olin valmis. Palautin kokeen ja lähdin luokasta. Ei ollut juhlimisen arvoinen jälkifiilis. Mutta koska Jumala on niin hyvä ja täynnä yllätyksiä, niin ei sitä koskaan voi tietää miten koe oikeasti meni. Hope for the best.

-Tulin kotiin, söin lihapullia ja katsoin Sochin Talviolympialaisia. Voisin oikeesti lähteä joskus taas hiihtämään...

-Nukahin sohvalle.

-Emilia tuli kotiin ja veti mut mukaansa Pandan tehtaalle. Karkkia ostettiin. Huono olo.

-Tultiin kotiin ja nyt luen matikkaa. En osaa. MUTTA me saadaan ottaa kirja ja yks moniste mukaan kokeeseen, ni en stressaa yhtä paljon ku tän päiväiseen ruotsin kokeeseen.

-Lähen 10 min. päästä Millalle lukemaan sen kaa kokeisiin, koittamaan Wanhojenmeikkiä ja suunnittelemaan talvijunnudyniksen tanssikoreografiaa. yeah;)

-Tuun jossain vaiheessa kotiin. Syön, käyn suihkussa ja luen vielä vähän matikkaa. Aamulla on onneks vielä matikan pohjatunti ja 9ltä alkaa koe.

Eilen mulla oli iha huippufiilis! Kun tulin kotiin ni istuin vaa mun huoneen lattialle ja nojasin seinään. Rupesin laulamaan ja ylistämään siinä. En laulanu mitään tiettyä laulua, vaan omia ylistyslaulujani ja ajatuksiani. Jumala on niin hyvä. Istuin siinä oikeesti varmaan tunnin. Parhautta.

p.s. 2 päivää wanhoihin jos perjantaita eikä tätä päivää lasketa! Kivaa!
_________________________________



.....I sat down in front of a desk on a red chair. The class was dark. Everyone was quiet. I took my Swedish book out of my backpack and read some last minute stuff. The lights were turned on and I woke up from my little bubble. We got our tests. Oops, they weren't the right ones. We were given the right tests. I sat there for a moment, quiet, and praying for wisdom and help from God. I looked at the test paper, I looked at the questions...nothing looked easy. Well...tests are never easy. I grabbed my pencil and began filling the answer sheet as well as I could. 90 minutes later I was ready. I returned my test and left the classroom. I definately didn't feel like celebrating. But because God is so good and full of surprises, I can never really know how my test actually went. Hope for the best.

-I came home, ate some meatballs and watched the Sochi Winter Olympics. I could actually go skiing again sometime..

-I fell asleep on the couch.

-Emilia came home and dragged me with her to the Panda candy factory. We bought candy. I feel sick.

-I came home and now I'm reading math. I don't understand this shimbo. BUT we are allowed to have our math books and a sheet with us during the test. So, I don't have to stress about this as much as I stressed about today's Swedish test.

-In 10. minutes or so I'll be going to Milla's to study with her and to practise our make- up for Prom. We'll also work on the choreography we will be teaching at the Winter Junnudynis- camp we're going to during the upcoming holiday. yeah;)

-I was in the greatest of moods yesterday! When I came home from teaching dance, I just sat down on my floor and layed against my wall, began singing and worshipping. i didn't sing any spesific song, just my own worship songs and thoughts. God is so good. I probably sat there doing that for like an hour. Awesomeness.

p.s. 2 days till Prom if we don't count today or Friday! Great!


-Kata

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

täyteen buukattu

Viikko 13/14


huhhuh! Tää viikko on ollu tosi kiireinen kaikkien koulujuttujen, kirpparipöydän ja ylimääräisen sairastelun takia. Läksyjä on ollu paljon ja tässä jaksossa mulla ei oo mitkään maailman helpoimmat aineet, joten vaikeita juttuja on liikaa. Ihan liikaa. Viikonloppu on menny suurimmaks osaks maatessa, ruotsia lukiessa ja ohjelmia kattoessa. Eilen onneks olin ulkonakin, kun mentiin Millan kaa kävelemään. Me käveltiin mäkkäriin, syötiin ja käveltiin takas kotiin. Iha hyvä saada raitista ilmaa ja mahantäytettä.
 p.s. oon syöny liikaa roskaruokaa viimeaikoina. nyt loppu. 

Ens viikko tulee olemaan täyteen buukattu. Maanantaina on koulua 8.05-15.45, sitten mulla on tanssinopetus tunti ja sitä seuraa mun oma tanssitunti opistolla. Illalla ehin lukee vielä vähä lisää ruotsia ja sit pitääkin mennä jo nukkumaan.
Tiistaina mulla on ruotsinkoe ja sen jälkeen vien viimeisiä kirpparikamoja centrumille. Illalla luen matikkaa.
Keskiviikkona mulla on matikankoe, jossa saa onneks olla kirja ja yks moniste mukana. Kokeen jälkeen on pari tuntii aikaa istuskella koululla ja syyä ja semmosta, mut sit siirrytään viitaniemen yläasteen tiloihin harjottelemaan wanhojenpäivää varten. Illalla mulla on sit tanssiharjoitukset ja sit meen jo nukkumaan.
Torstain aamuohjelmasta en oo oikein varma. Jotkut sanoo et aamutunteja ei oo, koska ykkösillä on sillon jotain..ja jotkut taas sanoo, että on. Mut iltapäivällä mennään kuitenkin 13.25 hippokselle kaupungin lukioiden yhteisiin wanhojenharjoituksiin. Siellä oon sitten tyyliin puol 4 asti. Sit meen kotiin, teen ruuan ja lähen kirkolle, jossa mä oon jakamassa mun todistusta. Eli tervetuloa kuuntelemaan, jos mun elämä kiinnostaa;)
Perjantaina on sitten SE päivä! Hiusten laittoa, meikkaamista yms. ulkoista valmistautumista heti aamuun ja sitten siirrytään koululle, jossa on jotain pientä ohjelmaa meille. Sitten me mennään sinne viitaniemen yläasteelle ja esiinnytään. Sen jälkeen me mennään kaveriporukalla syömään Franssmanniin ja sitte siirrytään hippokselle harjoituksiin ja klo.18 alkaa sitten virallinen show. Sitte muut lähtee jatkoille ties minne ja mä joko meen kotiin tai sit me järkätään Millan kaa jotain jollekki porukalle meillä:)
Lauantai ja sunnuntai menee sit kokeisiin lukiessa. Vähä jännittää miten mun kaverit pystyy lukee ku ne on siellä jatkoilla, mut kaippa ne selvii!
Sit jatkuu koeviikko ja alkaa loma!! Jolloin mennää mummolaan ja sit meen vetää tanssikanavaa Millan kaa Talvi Junnudynikselle Kiponniemeen! :D parasta!<3

_________________________________________

(No English translation for you today, sorry. You can always ask me to translate to you via message, if you really want to know what I wrote)



tsemppii tuleviin viikkoihin!<3

-Kata


maanantai 3. helmikuuta 2014

Vain englantia, kiitos.

Ollaan mun kavereiden Oonan ja Anniinan kanssa sovittu että puhutaan tää viikko toisillemme pelkkää englantia, koska Anniinalla on kirjoitukset tulossa ja me halutaan Oonan kaa auttaa. Ja muutenki tää on super kivaa vaikkakin vaikeeta aluks, kun ollaan kuitenki puhuttu toisillemme pelkkää suomea viimesen puolentoista vuoden aikana. Tänään ollaan whatspissa puhutta pelkästään englantia toisillemme ja iha vähäsen koulussa, koska lähin kesken päivän kotiin kipeenä ni ei ehitty puhua enempää. Huomenna sitte aloitetaan kunnolla;)

p.s. Musta on muutenki paljon mukavampaa käyttää Englantia, joten I like this very much! muhahaha.

Good night!<3
___________________________________________
My friends Oona, Anniina and I have agreed to speak to each other only in English this week. Mostly because Anniina has her final exams coming up and Oona and I want to help her, but also because it's fun and challenging, because we've only talked to each other in Finnish for the last year and a half. We've used only English on Whatsapp today and I spoke with Anniina in English for just a short time, because I left school in the middle of the day, for being sick. So tomorrow will officially be the major English day for the three of us;)

p.s. I think it's way more comfortable to use English, so I like this very much! muahahha.

Good night!<3


sunnuntai 2. helmikuuta 2014

best friend

Monilla nuorilla, varsinkin tytöillä vaihtuu paras kaveri useita kertoja. Syynä voi valitettavasti olla se, että suhde vain hiipuu ilman mitään syytä, eikä se ole enää niin vahva että sitä voisi kutsua parhaaksi kaveruudeksi. Suurimmaksi osaksi syinä ovat kuitenkin kesken jääneet riidat, ystävyyssuhteesta puuttuva avoimuus, luottamuksen puute, sosiaalinen status, kateus ja moni muu tähän maailmaan istutettu pahuus.  Johtuu osittain siitä millä tavalla nuoret on kasvatettu, mutta myös siitä kuinka kärsivällisiä ja halukkaita he ovat ystävyyssuhteiden luomis- ja syventämisprosessissa. 

Surullista ↑
Onneks mulla ja Millalla on tilanne ihan eri 

Mulla ei lapsena ollu parasta kaveria, koska en koskaan löytänyt sitä yhtä jolle pystyin kertomaan kaiken. Mutta sitten kuvioihin astui Milla. Me ollaan oikeestaan aina oltu toistemme elinympäristössä. Pienenä asuttiin kummatkin Kortepohjassa ja tyyliin leikittiin samalla hiekkalaatikolla, muttei kuitenkaan tutustuttu. Sitten meijän perhe liittyi Jyväskylän Vapaaseurakuntaan ja siellä olinkin vähän enemmän tekemisissä Millan kanssa, kun leikittiin yhdessä ja erikseen kirkon lastenhoitohuoneessa. Sitten oltiin smaaan aikaan Worship Kids- nimisessä ylistystanssiryhmässä nuorimpina tanssijoina. Päädyttiin sitten samaan kouluunkin Jyväskylän Kristilliseen ja samalla aloitettiin tanssitunnit Kristillisessä Tanssikoulussa. Pikkuhiljaa elämä toi meijät yhä enemmän ja enemmän toistemme seuraan ja sitten monien juttujen kautta meistä muodostui parhaimmat kaverukset. Eli, ollaan tunnettu aina. Meillä on samat arvot, samantyylinen kasvatus (varsinkin kun meijän isät on niin samanlaisia. Ne omistaa jopa samanlaisen asukokonaisuuden, plus toinen on harrastanu judoa ja toinen painia..just so you know, hahahha), samanlainen ajattelutapa, samantyyliset kiinnostuksen kohteet ja en kyllä nyt käytä aikaa siihen, että luettelisin jokaisen pienenkin yksityis seikan tähän. Mutta meillä on vaikka kuinka paljon yhteistä. 

Ollaan koettu vaikka mitä yhdessä!! Niistä ootte tän puolentoista vuoden aikana mun blogin kautta kuullukki, ni en rupea erikseen niitä taas kertaamaan;) Sen voin sanoa, että meijän ystävyyssuhde vaan syventyy ja syventyy, eikä sille näy loppua, onneks. Oon niin monesta asiasta kiitollinen Millalle ja tunne on varmasti molemminpuoleinen. Kesällä on meijän ensimmäinen seikkaulu kahdestaan ulkomaille ja se tulee olemaan tosi mieleenpainuva ja muistorikas juttu meille kummallekkin! En jaksa odottaa! Alle 6kk ni ollaan Alankomaissa, Hengelossa 

p.s. kiitti Milla kaikesta!


Many young people have changed their best friends frequently through these years. One of the reasons for this is either the fact that the friendship has drifted away bit by bit and it isn't that strong anymore to be called the best of friendships or their fights have been left unfinished, the friendship lacks opennes and trust, social status, jealousy and all these other bad things planted in this world. This is partly due to the way the youth has been raised, but also to the way how patient and willing they are in the process of building a friendship and making it deeper and stronger.

Sad↑
I'm happy that Milla's and my situation is completely different ♥ 

As a child, I didn't have a best friend, because I never truly found that one person I could tell everything to. But then Milla stepped into the picture. We've actually always been in each other's environment. When we were very young, we both lived in Kortepohja and most likely even played at the same sandbox, but never really got to know each other. Then my family joined the Freechurch of Jyväskylä and there I ended up being a lot around Milla again, playing with her or next to her in the nursery room of our church. Then we were both in the same worship dance group called Worship Kids as the youngest of the children. We ended up in the same school (the Christian school of Jyväskylä) and in the same dance school as well (the Christian Dance School). Little by little life brought us closer and closer to each other and soon, through many different situations and other such things, we could be called the best of friends. So, let's just say that we've known each other forever. We have the same values, we've been raised the same way (especially, because our fathers are so much alike. They have the same t-shirt, caprees and sandals. So same taste in style, eh. Plus Milla's dad has practised judo and my dad has been a wrestler..hhehe just so you know), we think the same way, we're interested in the same things, and I just won't use up the time by telling you guys every single little thing we have in common. But let's just say there's a lot!

We've gone through so many things together!! You've heard about most of them through my blog through these years, so I won't repeat myself;) I'll just say that our friendship has gone and still is going deeper and deeper and it doesn't seem like it will ever end, which is very good. I'm so thankful for Milla about many things and the feeling is mutual for sure. This summer we will have our first big "adventure" together, when just the two of us go abroad. It will be a very memorable experience and a very cherished memory for the both of us! I can't wait! Less than 6 months and we'll be in Hengelo in the Netherlands 

p.s. thankyou Milla for everything!